Sunnuntaina klo 9:30 alkaa taas peruskuntokauden Iikoon yhteislenkit Mikkelän Essolta. Lenkeillä ajetaan maastureilla tai cyclocrossareilla Uudenmaan pikkuteitä. Joka kerta ajetaan eri reittejä. Yleensä lähdetään ensin vastatuuleen, jotta paluumatka on myötätuuleen. Talvilenkeillä kolutaan hauskoja päällystämättömiä pikkuteitä, joita ei tule kesälenkeillä ajettua. Välillä saatetaan poiketa autoteiden ulkopuolelle, esimerkiksi Nuuksion ulkoilureiteille tai tilanteen salliessa jopa jääteille. Lenkille ovat tervetulleita myös seuraan kuulumattomat.
Lenkit ajetaan tasavauhtisena PK:na, mutta koska kyseessä on yhteislenkki, niin PK-alue ei välttämättä toteudu kaikilla kuskeilla. Elitemieskuskeilla syke on PK:n alarajalla, ikureilla PK:n ylärajalla ja naisilla ja nuorilla syke saattaa mennä välillä VK:n puolelle. Aloittelijoilla syke saattaa hipoa MK-aluetta ainakin kun maasto on pehmeää tai epätasaista.
Elitekuskeille suositellaan mahdollisimman raskasta ajokalustoa, eli maastopyörää leveillä nastarenkailla ja vieläpä matalilla rengaspaineilla. Nuorille ja naisille suositellaan taas mahdollisimman kevyttä ajokalustoa kuten cyclocrossaria kapeilla hyvin rullaavilla renkailla ja kevyellä nastoituksella. Toisaalta tällaisella pelillä pahassa maastossa ajo vaatii hyvää tekniikkaa, mutta ainakin Laura L pysyi hyvin porukassa mukana tällaisella kalustolla viime vuonna. Valtaosa ajosta on kuitenkin tasaista ja hyvin rullaavaa tietä.
Varusteina kaikilla pitää olla kypärä, kaksi varasisärengasta ja renkaanvaihtovälineet. Pyörässä on syytä olla takalokari (takalokarittomat ajavat porukan viimeisinä). Talvella on hyvä olla nastarenkaat, jotta liukkaalla ajosta ei tule jäykkää jännittämistä.
Talvilenkeillä peesin tuoma hyöty on selvästi vähäisempi kuin kesäkelillä maantiepyörillä, vastatuuliosuuksia lukuunottamatta. Lenkin vetäjien pitää ottaa tämä huomioon. Siispä epätasaisella ja pehmeällä alustalla vetäjien täytyy pitää tehot kurissa, jotta nuorilla ja naisilla sykkeet ei nouse punaiselle alueelle.
Lähtö on tasan kello 9:30. Korkeintaan pari minuuttia saattaa lähtö myöhästyä.
Lenkkien kesto on aina vähintään 3 tuntia, mikä tarkoittaa sitä, että heti lenkin alusta alkaen pitää nauttia hiilihydraattia 50-70 g tunnissa, jotta lenkin lopussa ei tule seinä vastaan. Sipannutta ei kuitenkaan jätetä, ellei hän itse sitä vaadi. Sen sijaan tarjotaan tuplapeesiä ja työntöapua. Hätätapauksessa pidetään kahvitauko.
Lenkin aikana ei normaalisti pysähdytä kahvitauolle. Jossain neljän tunnin kohdalla pysähdytään juomapullojen täyttötauolle. Rengasrikon sattuessa kaveri voi jäädä auttamaan renkaanvaihdossa, mutta muu porukka ajaa viisi minuuttia eteenpäin ja palaa takaisin hakemaan korjausta tehneet mukaan.
Lenkit ajetaan tasavauhtisina, ja porukka pidetään kasassa. Alkukaudesta ei ajeta edes kunnanrajakirejä. Jos tasainen PK alkaa puuduttaa, niin sykkeen kohottamiseksi on suositeltavaa ottaa heikompikuntoisin työntöön ylämäessä. Jos mukana on ajureita, jotka haluavat ajaa lyhyemmän lenkin (esmes eivät halua ajaa 7 tuntia VK:ta), niin vetäjät pyrkivät suunnittelemaan reitin niin, että jossain kohdassa löytyy sopiva paluureitti lyhyemmän lenkin ajajille.
Lenkkien pakkasraja on henkilökohtainen. Käytännössä pakkasrajana on noin -10 astetta. Pakkasilla lämmitellään tarvittaessa välillä hetkeksi jalkautumalla. Pahimmillakin lumipyrykeleillä pyritään lähtemään lenkeille. Tällöin yritetään löytää ajokelpoisia aurattuja teitä. Turvallisuussyistä pyrykelillä pitää pyörässä olla takavalo.
Muutaman kerran talvessa sunnuntaiksi osuu ihanneolosuhteet, jolloin pakkasta on pari astetta, aurinko paistaa, ja tien pinnassa on tiukkaan painunut valkoinen lumikerros. Tällaisella kelillä on lähes pakko ajaa seiskatuntinen aamuhämärästä iltahämärään katsellen kuinka aurinko kiertää lenkin aikana taivaanrantaa.