Aatos ja Aulis Sivén 2/2000 Iikoolainen - Lasse Riikonen
Tätä juttua varten kävin haastattelemassa Sivénin veljeksiä Sipoossa. Aatos, joka on veljeksistä nuorempi asuu Sipoon keskuksessa ja hänen kanssaan sovin tapaamisesta kylän linja-autoasemalla. Tervehdittyämme lähdimme sitten Sipoon Härtsbyhyn, jossa Aulis asuu omakotitalossaan. Aatoksella on myös oma talo naapuritontilla, joka saa nykyään tehdä mökin virkaa. Nämä molemmat talot sijaitsevat vieressä olevan nuoruudenkodin mailla, jonka isä rakensi sodan jälkeen vuonna 1947. Paiskattuani Auliksen kanssa kättä ja päästettyäni koirani vähän jaloittelemaan pihalle, siirryimme sisätiloihin haastattelua laatimaan.


 

Rakas metsästys

Ihan aluksi lintukoirani näkeminen vei meidät yhteisen harrastuksen pariin. Aulis kertoi, että hänen metsästyskaverillaan on ollut samanlainen seisoja. Eipä aikaakaan, kun olin jo tutkimassa vanhaa haulikkoa. Ase oli englantilais-mallisella tukilla varustettu pulttilukkoinen mustaruutihaulikko. Aseesta näki, että se on ollut ahkerasti käytetty mutta hyvin huollettu käyttöase, joka nyt vietti eläkepäiviä muistoesineenä.

Sivénin veljeksistä vanhempi eli Aulis syntyi Tuusulassa 4.11.1928, josta perhe muutti työn perässä Porvooseen. Perheen isä oli saanut rakennushommia sieltä ja näin perheen toimeentulo oli turvattu joksikin aikaa. Aatos syntyi perheen Porvoossa oloaikana 27.8.1930. Elettiin lama-aikaa ja isän töiden loputtua perhe muutti Sipoon Linnanpeltoon, sillä äiti oli saanut pysäkinhoitajan viran rautateiltä. Isä kävi töissä Helsingissä rakennuksilla ja asui aina viikot siellä kortteerissa tullen kotiin viikonloppuisin.


 

Sota-ajan pässinteurastus

Pojat menivät kansakouluun ja elämä oli aika hyvässä mallissa, kunnes sota syttyi ja isä lähti rintamalle -39. Hän palveli tykistön viestikeskuksessa ja palasi sodasta vammoitta. Sodan aikana veljekset kävivät kansakoulun loppuun ja suorittivat kuusi vuotta varsinaista koulua ja Aatos kaksi vuotta jatkokoulua. Aulis kävi vain yhden vuoden jatkokoulua ja hakkasi toisen vuoden koululle halkoja klapeiksi. Tämänkuudentoista motin pienimisestä saadulla palkalla hän osti itselleen rippipuvun.

Pojat olivat neuvokkaita noina ankeina aikoina, mitä osoittaa heidän tarkasti toteutettu pässinteurastuksensa vuonna -43. He valoivat ensin pyöreän täyteiskuulanlyijystä sovittaen sen edellä kerrotun haulikon kaliperiin. Sillä he sitten ampuivat pässin ja siitä saatuja lihoja syötiin muun ruuan ohessa koko talvi. Muuten pyrittiin sodan aikana elämään mahdollisimman normaalisti.


 

Intohimoiset urheilijapojat
Urheilu oli jo silloin pojille intohimo; talvella hiihdettiin paljon ja laskettiin tietysti mäkeä. Kesällä yleisurheiltiin kylän kentällä ja Gunnar Lehtinen ohjasi nuoria parhaan kykynsä mukaan. Gunnar oli renkimies ja poikkeuksellisen lahjakas ja monipuolinen yleisurheilija, jolla ei ollut mainittavampaa kilpailutaustaa, mutta jolle urheilu oli elämäntapa. Hänen kohtalokseen tuli kaatua jo talvisodan alussa.
Jalkapallo oli myös nuorten suosiossa ja veljekset muistavat isänsä ostaneen työreissuillaan kaupungista heille oman jalkapallon. Uinti oli myös mieluista huvia mutta sitä varten piti ensin kulkea viisi kilometriä järvelle ja puoliltapäivin takaisin syömään. Sitten taas uudelleen järvelle ja illalliselle kotiin. Saattoipa joskus päivään kuulua kolmekin uintireissua! Kyllähän moisessa ramppaamisessa ja uimisessa kunto kasvoi. 


 

Pokaalinmetsästykseen ja leirimatkoille

Aulis ja Aatos olivat tuolloin NSU:n eli nuorisoseuran jäseniä. Pieni maalaispitäjän seura ei juurikaan urheiluun satsannut ja kilpailutoiminta oli sitäkin vaatimattomampaa. Rautateillä oli töissä Runar Nyström -niminen mies, joka oli asunut aikoinaan Tapanilassa ja kuului paikalliseen seuraan. Hän houkutteli veljeksiä lähtemään mukaan suurempiin seurakuvioihin. Niinpä pojat liittyivät vuonna -43 Tapanilan Erään ja vakaana aikomuksena oli saalistaa himottuja lusikoita, mitaleja ja peräti upeita pokaaleita.

Kulkeminen olisi ollut tuohon aikaan hankalaa, jolle äiti olisi ollut rautatieläisiä. Näin pojat pääsivät perhekohtaisella vapaalipulla ilmaiseksi matkustamaan junalla. Pojat kulkivat konduktöörin vaunussaja aika riitti juuri ja juuri voidella sukset kelin mukaan junan jyskyttäessä Tikkurilan kautta Helsinkiä kohti.
Vähitellen alkoi myös karttua kilpailumenestystä. Aatos voitti vuonna -44 alle 14-vuotiaitten piirinmestaruuden hiihdossa ja oli maastojuoksussa toinen keväällä. Menestys toi mukanaan myös jännittäviä leirimatkoja. Vuonna -47 Aulis oli piirinmestaruuskilpailussa kuulassa kolmas ja keihäänheitossa neljäs ja tämä riitti paikkaan Poikaurheilupäiville Vierumäelle. Kunnon varusteita ei ollut, joten piikkarit piti lainata yhdeltä kaverilta ja verkkarit toiselta. Valmentajina siellä olivat mm Matti Järvinen keihäässä ja Jukka Uunila yleisurheilussa.
Sotaväki kutsui Aulista vuonna -48 ja samana talvena Tapanilan Erä saavutti nelosvoiton piirinmestaruushiihdoissa seuraavassa kokoonpanossa. Aulis Sivén, Pekka Autio, Antti Luotio ja Aatos Sivén. Aulis palveli Hangon rajavartiostossa, sillä Porkkala ja iso osa Kirkkonummea oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle tukikodaksi. Urheiluun suhtauduttiin mukavasti varuskunnassa ja ohjelmaan kuului mm metsätöitä, hiihtoa ja sauna joka päivä.


 

Aatos ryhtyy pyöräilijäksi

Pyöräilyyn tutustui ensimmäisenä Aatos, kun hänet tavallisella pyörällä ajaessaan pysäytti Alvar Kullberg vuoden -47 keväällä. Kullberg oli itse kilpapyöräilijä ja kuului IK-32-nimiseen urheiluseuraan. Hänen tarkka silmänsä oli havainnut menossa oikeaa otetta ja Aatokselle hän totesi, että tarvitset paremman pyörän ja sinusta tulee pyöräilijä. Tämä vuosi 1947 on Aatoksen seuraan liittymisvuosi.

Aatos onnistui ostamaan jatkosodassa 1944 kaatuneen Henry Hollströmin leskeltä Cenial Lucifer-pyörän rungon, josta oli melkein kaikki hyvät osat jo myyty. Kelvollinen satula siinä oli, mutta suora ohjaustanko piti heti vaihtaa käyriin sarviin. Aluksi pyörään löytyi vain jalkajarrullinen, 1-vaihteinen vakiopyörän takakiekko ja eteen samaa sarjaa oleva etukiekko. Seuraavaksi Aatos onnistui hankkimaan vapaarattaallisen takakiekon mutta vain käsijarrun etupyörään.


 

Voittojen tielle

Tuttavuus pyörämekaanikko Yrjö Rummukaisen kanssa oli hyödyllistä, sillä hän sai suhteillaan hankittua Laatupyörästä Trelleborg- renkaiset alumiinivanteet. Tällä laitteella Aatos voitti Tuusulanjärven ympäriajon C-luokassa. C-sarjassa ajoivat alle 20-vuotiaat ja eri ikäiset aloittelijat. Harmikseen Aatos totesi, ettei häntä ollut valittu Pyöräilyliiton mestaruuskilpailuihin. Sinne valittiin mm Erik Hoffström, Raimo Hyväri ja Ture Bertula.

Vielä syksyllä Aatos oli kovassa iskussa. Myöskin kaluston tekniikka oli parantunut, sillä hän oli virittänyt pyöräänsä takavaihtajan ja kolme takaratasta. Myöskin käsikäyttöiset jarrut löytyivät molemmista kiekosta. SFI:n mestaruuden hän voitti alle 20-vuotiaitten sarjassa ollen siis itse 17-vuotias. Myös Turussa 7.9. hän voitti C-sarjassa väliaikalähtöjen kilpailun, Ture Bertula oli muuten siellä kakkonen. 

Pyöräilyinnostus oli tarttunut ja Aatos harjoitteli seuraavana talvena hiihtäen ja uutena lajina tuli mukaan luistelu. Cenial Lucifer- pyöränsä hän myi kaverilleen ja pienellä lisäpanostuksella sai ostetuksi Birger Ostrowin "jostain" junaileman Crescent-tehtaan Hermes-kilpapyörän.


 

Aulis tulee mukaan
Aatos sai Auliksenkin innostumaan pyöräilystä ja liittymään IK-32:een. Hän hankki kevättalvella ranskalaisen Ballis-merkkisen avorenkaallisen harjoituskilpapyörän. Aulis sai nopeasti juonesta kiinni ja oli jo toukokuussa Propaganda-ajoissa 4. Aatos voitti C-sarjassa arvostetun Porvoonajon. Reitti ei ollut se perinteinen vaan Nikkilän kautta kulkenut 65 km:n lenkki.
Aulis voitti kesän mittaan kaksi kansallista kisaa nuorten luokassa. Hän voitti Hämeenlinnassa maantiekisan ja Aatos oli toinen. Viiden pitäjän ajossa Porvoossa tuli myös voitto, samassa kisassa Aatos keskeytti kaatumiseen. SFI:n mestaruuskilpailujen maantiekisassa Aulis voitti nuorissa Aatoksen keskeyttäessä jo kisan alkupuolella rengasrikkoon. Aatos voitti puolestaan SFI:n 1km:n ratakisan Auliksen ollessa toinen. Hän voitti myös SM:n 50 km:n yhteislähtökisassa nuorten sarjassa Karjaalla. Aulis oli saanut lainaksi hienon tuubirenkaisen kilpurin tuohon kisaan ja oli kohtalon ivaa, että juuri tuon lainapyörän ketjujen holkit pettivät ja seurauksena oli keskeytys. Aatos voitti vielä tuona kesänä Pyöräilyliiton nuorten mestaruuden. 

Talvella -48 Aulis oli sotaväessä, kuten aikaisemmin kerroin ja Aatos opiskeli Tuusulan kansanopistossa yleissivistäviä aineita. Harjoittelu oli pääasiassa hiihtämistä ja Aatos oli mm Helsingin piirin mestaruuskilpailuissa kolmas. Vuoden -49 alusta Aulis siirtyi B-luokkaan, johon nousuun perusteina olivat ikä ja ansiot. Hän sai IK 32:n välityksellä sponsoripyörän Suomen Koneliikkeeltä eli nykyiseltä Helkamalta.

Aatos ajoi vielä C-luokassa ja voitti tässä Porvoonajon jo toistamiseen. Voitto tuli myös SFI:n mestaruuskisoissa., Helsingin piirin mestaruuskisoissa hän oli neljäs. Aulis puolestaan oli Kevätkisoissa toinen, voitti Mäntsälän Tähtiajon ja voitti toisen etapin Tammisaaren 2-päiväisten ajojen etapeista. Ansiot riittivät siihen, että hän sai sponsoripyörän omakseen. 

Seuraavana talvena (-49-50) Aulis hiihteli kilpaa ahkerasti ja tämä oli varmasti syynä siihen, ettei pyörä seuraavana kesänä kulkenut toivotulla tavalla. "Akut" oli tyhjennetty talvella ja aikaa ei jäänyt riittävästi pohjan rakentamiseen pyöräilyä varten. SM-kisassa Kouvolassa pyörä kuitenkin tuntui kulkevan mutta rengasrikko pudotti hänet mitalitaistoista.


 

Kiertopalkinto omaksi

Aatos oli joutunut tammikuussa sotaväkeen Santahaminaan. Varuskunnan hiihdoissa ei suksi kulkenut toivotulla tavalla, mutta saatuaan luvan käyttää omia suksia, jotka Aulis toi varuskunnan portille, heltisi heti varuskunnan mestaruus. Aatos sai luvan harjoitella kesällä iltaisin pyöräilyä varuskunnan ulkopuolella. Samalla saattoi kätevästi vierailla kotona kahvilla Sipoossa lenkin yhteydessä. Kesällä Aatos voitti kolmannen kerran nuorten sarjassa Porvoonajon ja sai näin kiertopalkinnon itselleen. Kokkolassa hän voitti SFI:n nuorten mestaruuden 50 km:n tempossa.

Pyöräilyliiton mestaruuskilpailuissa Kälviällä IK-32 voitti 4 km:n joukkueajon mestaruuden Aatoksen ollessa mukana joukkueessa. Ajoa ei voinut ajaa maaradalla, sillä monipäiväiset ja runsaat sateet olivat pehmittäneet radan. Kisa ajettiin näin maantiellä. Nuorten sarjan 50 km:n tempossa Aatos nappasi myös kirkkaimman mitalin.


 

Kaksi mitalia kolmesta

Seuraavana talvena (-50 -51) Aulis laittoi tähtäimen seuraavan kesän pyöräilyihin ja hän hiihteli vain rakentaen peruskuntoa. Pyörä kulkikin paremmin ja hän voitti mm Vauhtiveikkojen järjestämän Suruttomien kortteliajon. SM- kisoissa velolla 4 km:n takaa-ajoissa Aulis oli hopealla ja Aatos voitti pronssia. Nimenomaan voitti, sillä ilman kylmää taktikointia Sivénin veljeksille olisi tullut todennäköisesti vain yksi mitali. Kun oli näet tiedossa, että veljesten ajaessa parina Aatos oli tuolloin paremmassa kunnossa ja olisi voittanut Auliksen, Aulis olisi joutunut ajamaan pronssikamppailussa itseään parempaa vastaan ja jäänyt neljänneksi. Aatoksen olisi siis annettava "tallimääräyksellä" Auliksen voittaa. Kysyttäessä neuvoa IK-32:n joukkueen johtajalta hän vastasi, että eihän sitä suoraan voi sanoa mutta käyttäkää järkeänne! Aulis voitti Aatoksen ja joutui kamppailemaan kullasta häviten sen ja saaden hopeaa. Aatos pystyi sen sijaan niukasti kukistamaan kilpakumppaninsa ja voitti näin pronssia. SM kisojen 4 km:n joukkueajossa IK-32 voitti kultaa joukkueella: Urban Malmberg,, Aarre Vahtera, Aatos ja Aulis Sivén. SM kulta tuli myös 158 km:n maantie joukkueajosta. Joukkueessa ajoivat: Paul Backman, Aatos ja Aulis Sivén.


 

Joukkuekultaa!

Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Aulis oli sijalla 14., Aatos keskeytti kisassa. Aulis voitti myös Riihimäkiajon 100 km:n yhteislähtökisan.

Aatos oli vaihtanut vuoden alussa pyörämerkkiä ja ajoi nyt Monarkilla. Uusikin pyörä tuntui kulkevan, sillä hän voitti B-sarjassa Nukarinajon, Kouvolanajon ja Tammisaarenajon. Aatos saavutti myös samassa sarjassa SM kisassa 150 km:n matkalla pronssia, Aulis oli viides. 

Talvella 1951 -52 Aulis ja Aatos pääsivät leireilemään Suomen Olympiakomitean järjestämille leireille Solvallaan ja Pajulahteen. Aulis saavutti kesällä pronssimitalin SM maantiekisassa Aatoksen ollessa kuudes. SM-maantiellä 192 km:n matkalla tuli joukkuekultaa seuraavalla kokoonpanolla: Paul Backman, Leo Berglund ja Aulis Sivén. Muita voittoja tuli SFI:n mestaruuskilpailusta, Vesijärven ympäriajosta ja Länsi-Uudenmaan ajosta. Edellä mainittu kilpailu ajettiin reitillä Hanko-Karjaa-Hanko. Aatos saavutti ko. kisassa toisen sijan, samoin kakkossija tuli Itä-Uudenmaan ajosta, Susiajosta ja Vesijärven ympäriajosta. 


 

Metsätöitä ja muutakin

Talvikausi -52 -53 oli Aulikselle ainakin siinä mielessä poikkeuksellinen, että hän alkoi suorittaa lajinmukaista harjoittelua rullilla. Toki myös metsätöiden tekeminen palveli voimaharjoittelun virkaa. Yhtä kaikki merkittävänä asiana voidaan pitää sitä, että Aulis löysi Airansa ja meni tämän kanssa naimisiin.

Kesällä Aulis voitti Tammisaarenajot ja Aatos oli tässä kisassa toinen. SM-kisa Mäntsälässä oli osoitus hyvästä tiimityöskentelystä ja yhteishengestä. Aulikselle sattui nimittäin rengasrikko ja tuubinvaihdon jälkeen IK-32:n joukkue nosti hänet jälleen mukaan taistelemaan mitaleista. Aulis jäi kuitenkin tällä kertaa neljänneksi. Veljekset kävivät myös Ruotsin puolella tutustumassa sikäläisiin kilpailuihin. Värnamo-ajoissa Aulis sijoittui neljänneksi ja Aatos kuudenneksi. Tuona kesänä Aatos sijoittui vielä toiseksi Mäntsälän Tähtiajossa. 


 

Välillä perhe-elämääkin

Seuraavalla kaudella eli 1954 Aatos lopetti pyöräilyn sillä erää, sillä tuohon aikaan olivat perheasiat ja talonrakentaminen päällimmäisinä tärkeysjärjestyksessä. Toini-vaimolle ja kahdelle pojalle piti saada katto pään päälle. Kilpailemiseen tuli tauko vuosiksi -54, -55 ja -56. Aulis ajoi kesällä Porvoonajoissa kolmannelle sijalle. Hän kävi myös Saksassa Berliinin ympäriajossa. Ensimmäisellä etapilla hän oli kuudes ja kokonaiskilpailussa yhdestoista. Hän oli myös seuraavana vuonna eli 1955 mukana samaisessa ympäriajossa, muttei saavuttanut erityistä menestystä. Kansallisista kisoista voidaan mainita Lohjanjärven ympäriajo tempona, jossa hän oli toisella sijalla. Kaudella 1956 Aulis otti voitot Lauttasaaren Innon ajosta ja Hyrylän ajosta, SFI:n mestaruuskilpailuissa hän oli toinen. 

1957 Aatos halusi vielä palata kilpapyöräilykuvioihin, mutta säännöllinen perhe-elämä oli nostanut elopainon 92 kiloon ja edessä oli aluksi painon pudotus. Aatos aloitti kunnon noston varovasti ensin vain kävelemällä ja pikkuhiljaa hän alkoi juosta kävelylenkeillä pidempiä ja pidempiä matkoja. Paino putosi normaaliin lukemaan eli 82 kiloon ja vähitellen mies alkoi olla kilpailukunnossa.


 

Hieno paluu huipulle

Aulis oli SFI:n mestaruuskilpailuissa kolmas ja Aatos neljäs. Aatos teki komean paluun pyöräilyn kärkeen voittamalla Porvoonajot ennen Ole ja Erik Wackströmiä. Tämän jälkeen hän sai hankittua seuran kautta uuden pyörän. SM maantiellä Aatos oli neljäs mutta 210 km:n joukkueajossa tuli IK-32:lle kultamitali joukkueella: Leo Mielonen, Urban Malmberg ja Aatos Sivén. Hopeasompa-ajosta tuli myösjoukkuevoitto. 

1958 Aatos ajoi itsensä Porvoonajossa kahdeksannelle sijalle. Aulis voitti Salon ajojen A-luokassa kultaa. Tämän kauden jälkeen Aulis lopetti kilpapyöräilyn.


 

Kilpapyöräilyn jälkeen

Aatos alkoi pikkuhiljaa miettiä seuran vaihtoa IK-32:sta Pyörätovereihin. 1959 Aatos liittyi Helsingin Pyörätovereihin ja tämän uuden seuransa joukkueessa saavutti Pyöräilyliiton mestaruuskilpailuissa joukkuepronssia joukkueella: Tupala, Aimo Valjakka ja Aatos Sivén. Saman kesän saavutuksia oli myös piirinmestaruus.

Aatos lopetti kilpapyöräilyn tämän kauden päätyttyä, mutta liikunta on aina kuulunut osana hänen elämäänsä. Pitkät kuntohiihdot, kuten Wasa-hiihto, on ollut ohjelmassa. Kun pojat varttuivat, alkoi hän suunnistaa 1967 ja suunnistus on vieläkin rakas harrastus.

Aulis on harrastanut hiihtosuunnistusta ja ollut piirinmestari monena vuonna. SM kisoissa on paras saavutus yhdestoista sija. Lentopallo on ollut myös mieluisa talviurheilulaji. Urheilu on tuonut mukanaan myös monenlaisia seurojen johtotehtäviä. Aatos kuului Sibbo Vargarnan johtokuntaan 60-luvulta parikymmentä vuotta. Aulis toimi aikoinaan pitkät tovit IK-32:n Pyöräilyjaoksen hallituksessa.


 

Työura ja luottamustehtäviä

Urheilun eli harrastuksen lisäksi ovat molemmat tehneet pienestä pitäen töitä. Aatos on ollut kirvesmiehenä ja SOK:n pyöräpajassa pyörien kasaajana. Pisin työrupeama hänellä on ollut Nikkilän sairaalassa, jossa hän on ollut töissä lämpökeskuksessa. Hän on nähnyt koko kehityksen kivihiilellä lämmitettävistä kaukolämpöuuneista nykyaikaisiin öljykattiloihin. Aatos jäi varhennetulle eläkkeelle vuonna 1981. Aulis on toiminut ensin kirvesmiehenä ja myöhemmin puuseppänä Aktia-pankissa. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1990. Monenlaiset luottamustoimet ovat kuuluneet molempien toimenkuvaan useiden vuosien ajan. Aatos on jo nykyään luopunut omistaan mutta Aulis jatkaa vielä omissa luottamustehtävissään toistaiseksi. 


 

Kasvimaalla ja kalastamassa

Aika ei kuitenkaan kuulemma tule pitkäksi eläkkeelläkään, sillä harrastuksia ja puuhailua riittää omiksi tarpeiksi. Kasvimaa vaatii huolenpitoa keväästä syksyyn. Kesällä kalastus on kuulemma molempien yhtenen intohimo ja kalaretket suuntautuvat merelle Sipoon lähivesille. Ja sitten tietysti metsästys syksyllä vetää puoleensa kulkemaan saloilla riistan jäljillä. 

Eihän tässä muuta, kuin toivotetaan sinne Sipooseen hyviä vointeja Aulikselle ja Aatokselle ja kireitä siimoja kesän kalaretkillä!