Hessu ei ollut nuoruudessaan kovin innostunut urheilusta ja pyöräilikin retkipyörällään kuten toisetkin ikäisensä. Kerran hän sisukkaana nuorena miehenä kuitenkin polki yhtä soittoa kotoaan Korsosta vanhempiensa mökille Sysmään. Hessu oli 16-vuotias, kun hänen hyvä ystävänsä Juha Silin sai hänet innostumaan kilpapyöräilystä ja seuraan liittymisestä. Nykymittapuun mukaan, kun vertaa minni- ja mikki-ikäisiin, Hessu oli siis melko iäkäs aloittaessaan kilpapyöräilyn. Pientä haittaa osallistua seuran rientoihin aiheutti myös se, että hän asui Espoosta käsin kaukana Korsossa. Hessu kertoo myös oudoksuneensa seurassa esiintynyttä ruotsinkielisyyttä. 1980-luvulla saattoi ruotsia puhuvia olla yli 50 %:a ?

 
 

Ensimmäisen kauden tulokset olivat melko heikot parantuen kuitenkin syksyä kohti. Seuralta lainaksi saatu 531 Reynolds-putkinen Crescent ei myöskään toiminut toivotulla tavalla, sillä pikku vikoja esiintyi jatkuvasti. Seuraavana talvena alkoi määrätietioinen harjoittelu. Anders Pihlflyckt lahjoitti hänelle hiihtokamppeet eli monot, sukset, siteet ja sauvat, joiden yhteishinta oli tuo noin 1000 markkaa, josta myöhemmin Hessu määritteli nuorisostipendin suuruuden. Tuki oli tuolloin tarpeen, sillä vanhemmat eivät olleet kovin innostuneita tukemaan uutta harrastusta. Hiihto ei loppujen lopuksi kuitenkaan sytyttänyt suuremmin ja Hessu juoksikin mieluummin harjoituslenkit. Parhaimpina päivinä hän juoksi jopa 50-60 km:a kahdessa osassa aamupäivällä ja iltapäivällä. 1982 Hessun ollessa 17-vuotias pyörä alkoi jo kulkea paremmin ja asiaa auttoi vielä seuralta saatu laadukkaampi Somec-merkkinen pyörä. Hessu opiskeli tuolloin istrumenttiasentajaksi ja päivittäinen koulumatka Korsosta Käpylään ja takaisin oli 50 kilometriä käyden hyvästä päivälenkistä. IK 32: lla ei tuolloin ollut varsinaisia yhteislenkkejä, ne alkoivat vasta vuonna 1983 keväällä.

 

Parhaat kaudet Hessulla olivat 1983, 1984 ja 1985, jolloin hän ajoi C-luokassa. Silloin hän panosti pyöräilyyn tosissaan ja viikottain saattoi pyöräilykilometrejä tulla tuhatkin! Harjoittelu oli usein yksin puurtamista, sillä IK-32 oli silloin pieni seura. Hessun mukaan jäseniä oli tuolloin noin viisikymmentä ja lisenssiajureita noin kaksikymmentä. Kirkkaimpana tähtenä hän muistaa naispuolisen ajurin Rauni Pussin, joka ajoi menestyksekkäästi  kansallisella tasolla. Hessu tuli vuonna -85 C-luokassa neljänneksi mutta ei pettymyksekseen noussut B-luokkaan.

Hessun elämään astui seuraavaksi vakavampi seurustelu ja pyöräily jäi taka-alalle. Hän yritti vielä vuoden tauon jälkeen vuonna 1987 paluuta kilparadoille saavuttaen pistesijoja kansallisissa kisoissa. Tämän kauden jälkeen Hessu omistautui työelämälle ja oli mm vuoden yhtä mittaa matkahommissa. Vuonna 1997 Anders Pihlflycktin 60-vuotis syntymäpäivillä Hessu kertoi päätöksestään lahjoittaa joka vuosi 1000 markkaa stipendinä alle 18-vuotiaalle lupaavalle pyöräilijälle. Niin paljon hän on arvostanut Andersin antamaa taloudellista tukea uransa alussa.

Nyt elämän asetuttua uriinsa Hessu haluaisi aloittaa pyöräilyn vaikka kuntoilumielessä uudelleen. Kynnys aloittaa kuntoilu pitkän tauon jälkeen on korkea kuten tunnettua. Toivotan hänelle päättäväisyyttä kuntoilupyrki-myksissään ja toivottavasti kuulemme hänestä vielä muutenkin kuin nuorisostipendin yhteydessä.