Leo muutti veljensä Jallen kanssa Helsinkiin vuonna 1940. Siellä
hän aloitti merkonominopinnot Bulevardilla sijaitsevassa koulussa ja pääsi
töihin Stockmanille. Samana vuonna hän liittyi luontevasti Stockmanin
urheiluseuraan. Seuraavana vuonna Leo liittyi edellisen lisäksi IK-Örneniin,
joka oli suunnistusseura mutta johon oli samana vuonna perustettu
hiihtojaosto. Hän oli Stockmanilla töissä aina vuoteen 1942, jolloin hän
18-vuotiaana lähti varusmiespalvelusta suorittamaan Dragsvikiin. Samalla
opinnot keskeytyivät siltä erää. Suomi tarvitsi miehiä armeijan
vahvistukseksi; ilmassa oli revanssihenkeä Talvisodan päättäneen rauhan
epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseksi.
Taisteluiden melskettä
mutta vähän urheiluakin tilanteen salliessa
Leon varusmiesaika
kesti vain kaksi kuukautta, jona aikana hänelle myönnettiin kaksi kertaa
viikossa urheiluvapaata johtuen siitä, että hänen urheilutaustansa
tunnettiin. Sotaväen pikakurssi johtui Suomen ylimmän johdon päätöksestä,
joka valtuutti armeijan aloittamaan Jatkosodan Neuvostoliittoa vastaan. Leo
siirrettiin kranaatinheitin komppanian mukana Jessoilan lähelle Petroskoihin.
Hyökkäysvaiheen loputtua ja tilanteen vakiinnuttua asemasodaksi, oli aikaa järjestää
sotilaille vaihtelua urheilukilpailujen muodossa. Leo oli mm kerran
ampumajuoksukilpailuissa viides ja suunnistuksessa ensimmäinen. Vuonna 1943 hänet
siirrettiin Syvärille, jossa hän haavoittui ja ruhjoutui jäätyään räjähdyksessä
sortuvan tukkikasan alle. Sotilassairaalan jälkeen Leo oli kuusi kuukautta
toipilaana Hangossa. Hänen esimiehenään oli iskelmämusiikin sanoittajana
tunnettu Palle Hirviseppä ja tehtävänä venäläisten sotavankien
vartiointi. Kyseisenä vuonna 1943 haavoittui myös hänen vanhempi veljensä
Jalle saatuaan läpi menneen osuman venäläisen luodista. Hänen
pelastumisensa oli hiuskarvan varassa. Rohkeutta ja päättäväisyyttä
osoittaen oli aseveli pimeyden turvin ryöminyt venäläisten asemien eteen ja
raahannut vaatteista repien henkitoreissaan olleen Jallen omien puolelle. Leon
haavoittuminen oli sen verran vakava, että hänet luokiteltiin B-mieheksi,
eikä hän enää joutunut rintamalle. Sodan loppu sujui venäläisten vankien
vartijana ja heidän kuljetustensa valvojana sodan päätyttyä takaisin
Neuvostoliittoon. Leo vapautui armeijan palveluksesta 1944 joulukuussa.
Sodan jälkeen paluu
työhön ja opiskelemaan, Leo avioituu
Vuonna 1945 Leo meni takaisin Stockmanille töihin
ja aloitti uudelleen keskenjääneet opinnot. Hän valmistui merkonomiksi
vuonna 1947. Samaan vuoteen osui muitakin merkittäviä tapahtumia. Keväällä
Leo kihlautui Caritansa kanssa Helsingissä ja kihlajaismatka tehtiin IK-32:n
kuorma-auton lavalla Porvooseen juoksukilpailuihin. Kesä meni ja ripeänä
miehenä Leo vei jo syksyllä Caritansa vihille. Esikoinen perheeseen syntyi
1949.
Leo liittyy IK-32:een,
pyöräilyä, juoksua, hiihto vie miehen mennessään
Leo pyöräili vuoden 1945 aktiivisesti liityttyään
IK-32:n riveihin ja osallistui mm Porvoonajoihin. Leon lapsuudentuttu juoksija
Evert Heinström houkutteli hänet IK-32:n yleisurheilupuolelle harrastamaan
juoksemista. Vuoden kestäneen pyöräilyjakson jälkeen Leo oli vuoteen 1949
IK-32:n yleisurheilujaoksen jäsen. IK-Örnenin riveissä hiihto alkoi
kiinnostaa yhä enemmän ja suunnistus oli kesäisin täydentävänä lajina.
Pitkät työpäivät pakottivat siirtämään harjoitteluajat talvella
arveluttavan myöhäisiksi. Joskus harjoittelu alkoi vasta klo 22.00 ja päättyi
pahimmillaan klo 2.00! Munkkivuoren kartanon pelloilla kiertelevälle
harjoitusladulle antoi valoa Pitäjänmäessä olevan Strömbergin tehtaan
valot. Menestystäkin hiihdossa tuli. Leo voitti mm Herttoniemen hiihdot
1948-1949 ja oli Lahden hiihdoissa kahdeksas 1949. Kilpahiihto jatkui
aktiivitasolla vuoteen 1957. Suunnistusta Leo harrasti vielä 60-vuotiaitten
sarjassa.
Oma yritys, tuotteita leikkikaluista ja uistimista menestystä niittäneisiin
puutarjottimiin
1947 Leo perusti Veljekset Backman Ky:n yhdessä
veljiensä Paulin ja Jallen kanssa. Alussa valmistettiin todella leikkikaluja
ja myös puisia uistimia. Sitten syntyi oivallus valmistaa tarkkojen muottien
välissä puuviiluista ja filmi- tai pulveriliimakerroksista kovassa
puristuksessa käytännöllisiä puutarjottimia. Ensimmäinen tarjotin syntyi
1949. Tarjottimilla oli kysyntää, tuote oli hyvä, joten tehtailijana
vietetyt vuodet olivat työntäyteisiä eivätkä aina vailla huolia. Leo myi
tehtaansa 1984 ja rupesi eläkkeelle 61-vuotiaana.
Seuratoiminta ja edustustehtävät
Pitkä urheilu-ura ja kuuluminen eri
urheiluseuroihin on tuonut mukanaan myös edustustehtäviä. Leo on ollut
FSS:n, Finlands Svenska Skidförbundetin puheenjohtajana ja on nykyään sen
kunniapuheenjohtaja. Hän on myös Vanhat Hiihtoveikot-yhdistyksen jäsen ja
on ollut sen tilintarkastajana. Leo on ollut kaikkiaan 27 vuotta Hiihtoliiton
valtuustossa ja niistä kymmenen vuotta varapuheenjohtajana. Hän on ollut myös
Hiihtoliiton johtokunnassa yhdeksän vuotta. Vuokatin säätiön johtokunnassa
hän on toiminut kahdeksan vuotta. Hän on ollut myös eri tehtävissä mukana
Hiihtoliiton sekä Olympiakomitean edustusmatkoilla. Tehtävät ovat vieneet hänet
eri puolille Eurooppaa ja aina Japanin Sapporoon ja Kanadan Thunderbay:hin
asti.
Tämän päivän kuulumiset
Leo
nauttii hyvin ansaituista eläkepäivistään kotonaan Kauniaisissa Carita
vaimonsa kanssa. Tärkeä tukikohta on myös Velskolassa sijaitseva mökki
puutarhapalsoineen. Kesä kuluu paljolti mökillä puuhaillen ja välillä
palataan Kauniaisiin, sillä välimatkahan ei ole pitkä. Kuntoaan Leo pitää
yllä metsämarsseilla, pyöräilemällä ja talvella hiihtämällä. Huono
etelän lumitilanne on ajanut miehen vuosittain Lappiin huhtikuussa, jossa
hiihtokilometrejä kertyy pari sataa per vuosi. Urheilutausta on varmasti yksi
syy, miksi Leo vaikuttaa nuorekkaalta ja hyväkuntoiselta. Hän on hyvä
esimerkki siitä, että kuntourheilua kannattaa jatkaa aktiiviuran jälkeen
jokainen mieltymystensä mukaan.
