Leo Löfman 2/2001 Iikoolainen - Lasse Riikonen

Tämänkertainen haastateltavani Leo Löfman syntyi Porvoon maalaiskunnassa 28.6.1932 mutta perhe muutti Helsinkiin Leon ollessa vasta kaksi kuukautta vanha. Talvisodan aikana 1940 hänet siirrettiin pommituksilta turvaan Porvoon maalaiskuntaan, jossa hän myös kävi kansakoulua. Hän oli jo Helsingissä ehtinyt kokea pommitusten aikaiset siirtymiset pommisuuojaan ja kerännyt huomattavan kokoelman pomminsirpaleita kadulta. Isä toimi Helsingissä poliisina sodanajan vaatimissa tehtävissä. Vuonna 1941 Jatkosodan aikana Leo siirrettiin uudelleen samaan kouluun kuin vuonna 1940.

 

Elämää sodan jälkeen , pyöräilyharrastus alkaa.

 

Sodan jälkeen koulu jatkui normaalisti, kaksi viimeistä luokkaa olivat jatkokoulua, koulu sijaitsi Annankadulla. Koulun jälkeen Leo hankki lisäansioita tsupparina eli juoksupoikana. 15-vuotiaana hän pääsi koulusta ja oli pari vuotta kokopäivätoimisena juoksupoikana. Seuraava työpaikka oli Wärtsilän Hietalahden telakalla, jossa hän sai koulutuksen konttoritöihin. Näissä hommissa vierähti seuraavat kaksi vuotta. Leon serkku Nisse Henriksson, joka ajoi Porvoon Akilleksessa, vieraili silloin tällöin Helsingissä Leon luona . Nisse tunsi hyvin IK-32:n pyöräilijät ja näin myös Leo tutustui sekä Iikoolaisiin että pyöräilyyn. Leo kävi kyselemässä pyöräilystä mm mestaripyöräilijä Paul Backmanilta. IK-32:een hän liittyi vuonna 1951. Ensimmäisen pyöränsä, Hermes-merkkisen, hän hankki lehti-ilmoituksen kautta vuonna 1950. Se oli 4-vaihteinen kilpapyörä ja maksoi 22 000 mk, mikä merkitsi puolentoista kuukauden palkkaa. Leon sijoitukset junioriluokassa olivat keskinkertaiset mutta innostus pyöräilyyn oli syttynyt. Vuonna 1952 Birger Ostrow houkutteli Leon kesäapulaiseksi Korkeavuoren paloasemalle. Junioriajasta muistuvat mieluisina muistoina mieleen Solvallan urheiluopiston leirit, samoin yhteinen leiri Tampereella Pyörä Poikien kanssa. Leo teki elämänsä ensimmäisen ulkomaanmatkan Ruotsiin Huddingeen IK-32:n juniorijoukkueen kanssa.

 

Kilpailuja Suomessa ja etappiajoja ulkomailla 

 

Leo suoritti sotaväen Dragsvikissä Tammisaaressa ja ollessaan keväällä 1953 "vanha" hän sai harjoitella vapaasti pyörällä iltaisin, minkä takasi myönnetty iltalomalupa. Armeijan loputtua kesäkuussa hän pääsi ensin "kesäheijariksi" palokuntaan ja sitten anottuaan paikkaa, sai vakituisen vakanssin syksyllä 1953. Leo tähdentää, että Ostrowin ansiota oli työpaikan varmistuminen. Leo siirtyi suoraan B-luokkaan armeijan jälkeen ja vuonna 1954 hän pääsi IK-32:n "Monark-talliin". Ajettua tuli niin seuran omat kisat, SM-kisat kuin tukku kansallisia kisoja, joista mainittakoon Porvoon ajot, Hopeasauma ajot, Jorvaksen ajot (Lauttasaaren Into järjestäjänä). Oma lukunsa ovat sitten etappikisat, joista Euroopan läpiajo oli vuonna 1956. Siellä oli Suomesta mukana kuusi ajajaa Leon lisäksi mm Ole ja Erik Wackström. Joukkueenjohtajana toimi Ostrow ja mukana oli myös mekaanikko, joka toimi myös hierojana. Muita mukana olleita maita olivat mm Ruotsi, Tanska, Saksa, Ranska, Espanja, Italia, Hollanti ja Belgia. Etappeja oli 12 ja kisa alkoi lääkärintarkastuksella lämpömittarin näyttäessä varjossa +40 astetta! Lähtö tapahtui Zagrebista Jugoslaviasta ja maali oli Hollannissa. Kisa oli yksilökilpailu, eikä muista suomalaisista sitäpaitsi olisi apua ollutkaan; he keskeyttivät jo ennen kisan puoliväliä. Mieleenpainuvin kokemus oli Alppien ylitys Itävallassa. Miehiä painui ohi ensin ylämäessä ja sitten alamäessä ennenkuin alkoi oppia oikean nousu- ja laskutekniikan. Kaikenkaikkiaan reitti oli yli 2000 km:ä pitkä, väliin mahtui kaksi vapaapäivää. Järjestäjä vastasi majoituksesta ja ruokailuista. Leo sijoittui 40:ksi ja sai palkinnoksi kellon. Voittaja oli saksalainen Chur, joka sai palkinnoksi auton. Seuraavana vuonna hän siirtyi ajamaan ammattilaisena. Leo siirtyi viettämään viikon lepoa Kööpenhaminaan, jonka jälkeen samassa paikassa ajettiin MM-kisat. Joukkokolarointi kuitenkin pilasi Leon kilpailun ja hän keskeytti.

 

Varsova, Berliini, Praha eli WBP-ajo ja Sverige loppet

 

Vuonna 1958 Leo oli Urban Malmbergin kanssa Varsovassa harjoittelemassa WBP-ajoa varten. Komeasti moottoripyöräsaattue johdatti heidät pillit ulvoen kaupungin läpi harjoittelureiteille. Se oli silloista DDR:n aikaa, jolloin urheilu oli tärkeää propagandaa ja haluttiin tehdä sillä vaikutus. Suomesta oli kuusimiehinen joukkue ja Leon sijoitus oli jossain keskivaiheilla. Muistona tuolta kilpareissulta on komea keramiikkalautanen. Vuonna 1959 Leo osallistui Sverige loppetiin, joka oli 7-etappinen kisa. Lähtö oli Haaparannasta ja maali aivan Ruotsin eteläkärjessä Ystadissa. Joukkueita oli Ruotsista kaksi, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta yksi joukkue kustakin. Kisa ajettiin järjestäjän hankkimilla, samanlaisilla, 2-vaihteisilla vakiopyörillä. Kisa oli raskas ja etapit jopa yltiöpäisen ylipitkiä. Useat etapit olivat lähempänä kolmeasataa kuin kahtasataa kilometrejä ja pisimmät yli kolmesataa kilometriä! Kisan voitti ruotsalainen ajaja. Leo johti kolme ensimmäistä etappia ja oli maalissa viides. Polvet olivat kuulemma surkeassa kunnossa kisan päätyttyä, lieneekö syynä ollut vähemmän istuva pyöräkalusto?

Kilpapyöräily loppui ja kuntoajot alkoivat 

 

Leo lopetti pyöräilyn 1959 ja palautti Peto-pyöränsä seuralle. "Monark-talli" oli lopetettu vuotta aikaisemmin. Lopettamiseen vaikutti muiden syiden lisäksi vakava seurustelu, joka johti avioitumiseen vuonna 1964. Pyöräilyssä oli pieni tauko, kun perheelle piti rakentaa talo ja sen valmistuttua muutettiin pysyvästi Hinthaaraan. Leo on vieläkin innokas kuntoilija. Hiihtäen hän on osallistunut mm Finlandia hiihtoon, Pirkanhiihtoon ja Wasahiihtoon. Hän on myös osallistunut seuraaviin juoksutapahtumiin: Solvallan marssiin, Lidingö loppet maastojuoksuun Ruotsissa, 20 km:n Skejdar marssiin Norjassa ja Bro loppetiin Ruotsissa. Viimeiksi mainittu juostiin ennen Ruotsin ja Tanskan yhdistävän tunneli- ja siltakompleksin avaamista moottoriliikenteelle. Pyöräilytapahtumista, joita Leo on ajanut mainittakoon mm klassikot Vättern rundan ja Själlannin ympäriajo.

 

Kiirettä pitää ja varsinkin eläkkeellä 

 

Leon tavoitteena on hiihtää yli tuhat kilometriä talvella ja pyöräillä yli kaksituhatta kilometriä kesällä. Eri kuntotapahtumat vievät naapurimaihin milloin hiihtämään, juoksemaan tai pyöräilemään. Leo kuuluu Porvoon Akilleksen kuntojaostoon, jossa hänen laisensa aktiivikuntoilijat voivat kehittää harrasteitaan. Leo seuraa myös pyöräilyn kehitystä ja uutisia kotimaasta siinä määrin, kuin tietoa lehdistöstä löytyy. Toivotamme Leo Löfmanille aktiivisia eläkevuosia ja toivottavasti hän löytää lehdistä mieluisaa luettavaa entisen seuransa saavutuksista.