IK-32:n syntyjuuret ovat vuoden 1932 joulukuun lopussa. Silloin ryhmä nuoria miehiä katsoi välttämättömäksi, että Kiffenistä oli erottava omaksi seuraksi. Oliko syy se, että haluttiin pyöräily nostaa enemmän esiin hallitsevan yleisurheilun puristuksesta, kuten joku on minulle väittänyt, jää arvoitukseksi. Joka tapauksessa historiallinen tosiasia on, että IK-32 perustettiin 27. joulukuuta 1932. Tänä päivänä seura on puhtaasti pyöräilyseura, mutta 30-luvulla oli yleisurheilu numero yksi. Muita lajeja olivat kesällä voimistelu ja suunnistus, talvella hiihto ja jääpallo, myöhemmin myös painonnosto ja koripallo.

Elettiin poliittisesti painostavaa aikaa, joka sitten puhkesi Talvisodaksi 1939. Pyöräily oli ennen sotia Suomessa nuori urheilulaji. Kalusto ei varmasti ollut aivan viimeistä huutoa; enimmäkseen vaihteettomia pyöriä jalkajarrulla varustettuna. "Pässinsarvet" ohjaustankona kyllä jo oli, ja varvaskoukut oli omaksuttu Euroopan pyöräilykulttuurimaista. Takavaihtaja rataspakkoineen oli keksitty Italiassa 20-luvulla, mutta tällaisia moderneja hitech-laitteita tuskin montaa maahamme saatiin ennen sodan alkua.

Intoa tarvittiin sitäkin enemmän, sillä sen aikaiset kilpapyöräilijät ajoivat sekä maarataa, että maantiekisoja sorapintaisilla teillä. Sota, johon Suomi suurvaltapoliittisten etupiirijakojen seurauksena joutui, katkaisi useat rauhanajan toimet ja harrastukset. Kilpailutoiminta oli sodan aikana vähäistä ja lähinnä sotaväen organisoimaa. Paitsi sotaan osallistuneiden menetetty nuoruus ja terveys, oli traagista seuran kannalta sen eräiden jäsenten kaatuminen sodassa. Jälleenrakennus- ja sotakorvaustyöt vaativat kovaa työpanosta kansalaisilta, ja piti olla todella tarmokas jaksaakseen vielä harrastaa urheilua.

Ripeästi lähti kuitenkin yleisurheilu ja pyöräily käyntiin heti sodan päätyttyä. Kalustoa alettiin saada pulasta ja toimitusvaikeuksista huolimatta pikkuhiljaa maahan. Pyörät olivat jo käsikäyttöisillä jarruilla varustettuja vaihdepyöriä. Erikoisuutena olivat alumiiniset juomapullot ohjaustangon edessä. Kotimaisten kisojen lisäksi piipahdettiin peräti ulkomailla kisailemassa, tarkoittaen lähinnä kilpailukosketuksia Ruotsiin.

50-luku toi mukanaan olympialaiset, tarkka vuosi oli 1952. Silloin saatiin jo vuoden 1940 olympialaisia varten Käpylään rakennettu velodromi aiottuun käyttöönsä. Se on tänäkin päivänä ahkerassa käytössä kesäisin, mutta kattamattomana talvella pyöräilijöiden kannalta hyödytön ja säiden armoilla. Suomen menestys näissä omissa olympialaisissa yleisurheilussa ja pyöräilyssä oli heikko. Seura hyötyi kuitenkin kisoista siten , että se sai 4-5 kpl Tunturi-pyörän olympialaisia varten tekemiä kilpapyöriä.

Seuran toimintaa tukemaan perustettiin 1954 Garanti Förening joka tänä päivänä tunnetaan Seniorgillet-nimellä. Tällä vuosikymmenellä oli myös painonnostoharrastus menestyksellistä seurassa. Kaiken kaikkiaan IK-32:lla oli menestystä kansallisesti yleisurheilussa ja vahva panos pyöräilyssä 40-luvulla. Yleisurheilu kukoisti vielä 60-luvulla, mutta IK-32 alkoi muuttua enemmän ja enemmän pyöräilyseuraksi. Voidaan sanoa, että 70-luvulla olivat yleisurheilun parhaat vuodet ohitse, joskin seuran yleisurheilu on lopahtanut vasta 90-luvulla. Pyöräilyssä hyvä menestys jatkui taas 70-luvulta aina 80-luvulle, kun 60-luku oli todella heikko. 80-luvulla seuran menestyksestä vastasivat lähinnä voitokkaat naispyöräilijät ja SM-kultaakin voittaneet juniorit.

90-luvulla IK-32 satsasi voimakkaasti profiilin nostoon. Seura panosti valmennukseen ja junioritoimintaan. Juniorivalmennuksesta vastasi kansallisella tasolla kärkipaikoilla edelleen ajava Pasi Ahlroos. Pitkän päivätyön puheenjohtajana teki Anders Pihlflyckt. Näistä hänen yli 30 vuodestaan IK-32:n hyväksi saamme olla kiitollisia. Jokainen kuitenkin ymmärtää, ettei seura toimi pelkästään kahden ihmisen voimin. Seuran voimavara on myös aktiivisissa jäsenissä ja omaa aikaansa uhraavissa junioreiden vanhemmissa.

Tulosta onkin syntynyt. IK-32 on tänä päivänä Suomen eturivin pyöräilyseura voittaen Pyöräilyunionin toimintapistekilpailun joka vuosi 1997-2003. Vuonna 2007 IK-32 oli toimintapistekilpailussa sijalla 3. Junioreiden "kultainen kampi" kilpailussa IK-32 on ollut maamme kärkeä vuodesta 1997 lähtien vuoteen 2004 asti. Seuran jäsenmäärä on reilu sata nykyisellään ja lisenssiajureiden määrä on vaihdellut 30:stä jopa yli 100:an ajajaan 2000 luvun alku) olen nykyisin reilu 30. Sijoitus SM/ISM mitalitaulukossa on vaihdellut viime vuosina kärkipään seurojen joukossa : 1.sija 2002, 3.sija 2003, toinen sija 2004, neljäs sija 2005, ensimmäinen sija 2006 ja yhdeksäs sija 2007. Seuran johtava ajatus on tasapuolinen suhtautuminen jäseniin ikään, sukupuoleen tai pyöräilylajiin katsomatta.

Seuran oma lehti Iikoolainen alkoi ilmestyä säännöllisesti vuodesta 1994. Se on tärkeä informaatiokanava sekä mielipidefoorumi, johon jäsenet voivat kirjoittaa omia juttujaan mm. kilpailumatkoistaan. Seuran omat nettisivut palvelevat myös monipuolisesti jäsenistöä.Tärkeä yhdistävä tekijä kesäisin on ollut seuran sisäiset mestaruuskilpailut, jotka ajetaan eri pyöräilylajeissa.

Seura perustettiin Helsingissä 1932 ja aina vuoteen 2004 Helsinki oli IK:32:n kotipaikka. Vuosi 2005 toi mukanaan uusia tuulia kotipaikan vaihtuessa Espooksi. Espoolaiset muodostavat suurimman jäsenistöryhmän nykyisin vaikka paljon jäseniä tulee muualtakin pääkaupunkiseudulta. Tavoitteena on seuran jäsenmäärän kasvattaminen, pysyminen yhtenä Suomen johtavista pyöräilyseuroista ja jäsenien hyvä menestyminen kisoissa. Tämä IK-32:n voimakas panos olkoon osana sitä suotavaa kehitystä, että pyöräily nousisi sille kuuluvaan arvoon vaativana urheilulajina Suomessa. Tätä kautta pitkäjänteisellä työllä on toivoa saada nuoria, lahjakkaita ajajia Euroopan arvostettuihin ammattilaistalleihin. Uskon, että siellä jo olevien muutamien ajureiden seuraksi saadaan piankin uusia, voitontahtoisia pyöräilijöitä. Mikä olisikaan hienompaa, kuin suomalaisten kansainvälinen menestyminen tai peräti olympiamitali pyöräilyssä.

Lasse Riikonen